Kohta on lauantaisaunan vuoro. Päivän rutiinit on saatettu loppuun ja sumuinen syysilma laskeutuu pimeyden kanssa yhtä aikaa ikkunan taakse. On kuin mustaa samettia maalattaisiin sateen päälle. Viikko oli raskas ja harvoin olen näin tuskaisesti vääntänyt poliittista kädenvääntöä. Jos jotain vielä parantaisin, se on kontakti helsinkiläisiin, asukkaisiin, toimijoihin, tekijöihin, ideanikkareihin. Yksi tapa yrittää tehdä sitä, on pitää omat yhdistykset kanavina joiden kanssa asukkaiden on helppo tehdä yhteistyötä omien mielipiteidensä ja tavoitteidensa edistämiseksi.
Aikaisemmin tuumailin järjestetyn keskustelun teemaa ja vertasin politiikkaa organisoituun keskusteluprosessiin. Vaikuttamisessa yhtä lailla kuin kaikessa tekemisessä organisoitumisella on paljon merkitystä tehokkuuteen. Organisaatio on joukko ihmisiä, joilla on tavoite, ja jotka ovat määritelleet keskuudessaan työnjaon ja myös ehkä valta- ja vastuusuhteet. Organisoitu keskustelu on järjestetty tapahtumaan tietyissä perinteisissä tai säädetyissä puitteissa. Politiikassahan se tarkoittaa esimerkiksi yhdistyksiä, vaaleja, valtuustoja, eduskuntaa ja ministeriöitä.
Vaikka olen aina koko elämäni ollut epäpoliittinen ja puoluepolitiikan vastainen, täytyy avoimesti tunnustaa, että olen päätynyt osaksi järjestelmää. Valinta on ollut kokonaan minun. Jos haluan vaikuttaa, olen mukana leikissä. Koska en voi isojen poikien leikkiin keksiä omia sääntöjäni, pelaan heidän kanssa niin kuin tapana on ollut. Ulvon susien kanssa mikäli vaihtoehtona on tulla syödyksi.
Poliittisten ajatukseni vuoksi olen ollut pitkään - kuvainnollisesti sanoen tietysti - karkotettuna Siperiaan. Suomalaisuus, isänmaallisuus, yhteiskunta jossa sen jäsenet ovat muutakin kuin pelkkiä kuluttajia tai ostoautomaatteja ja lähimmäisestä välittäminen ovat kyllä tuttuja teemoja. Tähän asti niiden ajaminen on ollut hajallaan eri puolueiden tavoitteissa. Arvostan kokoomuslaista isänmaallisuutta mutta en välttämättä hyväksy nöyristelyä EU:n edessä ja kritiikitöntä antautumista mammonan edessä. Kannatan SDP:n yhteiskuntamallia, joka perustuu säädystä riippumattomaan tasa-arvoon, mutta en hyväksy vähemmistöjen ylikorostamista enkä jälkimarksilaista 60-lukulaista ajattelua. Ja sitten taasen suomalaisuus ja isänmaallisuus, niiden korostaminen kansainvälistyvässä maailmassa ei löydy minkään puolueen toimintasuunnitelmasta.
Politiikan markkinoita tutkiessani huomasin, että kauhukuvista huolimatta (joillakin) poliitikoilla on aito halu rakentaa puheyhteys tavallisten mattimeikäläisten ja niin kutsutun "politiikan" välillä. Tähän koukkuun minäkin tartuin. Onko totta, että minäkin voin vaikuttaa? Voisinko yrittää, kuunnellaanko minua? Mikä vaikutus sillä on, että samaa mieltä kanssani olevia organisoituu yhteen, puhaltamaan yhteen hiileen ja ajamaan yhteisiä asioita?
Liian monta kertaa olen lauantaina ennen saunaa manaillut asioita ja päättänyt tarttua toimeen joskus kun jaksan. Päätös nousta ylös sohvalta ja olla mies yhteiskunnassa oli kuitenkin melko suuri. Lähdin mukaan kunnallisvaaleihin ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Ilahduin kannatuksesta jonka sain. Ilahduin ja olin ylpeä ystävistäni, tuttavistani ja kavereistani, jotka soittivat ja kirjoittivat minulle ja ilmaisivat tukeaan. Tuntui siltä, että jokaisella oli jokin hoitamaton asia yhteiskunnan suuntaan. Kun sanoin että tule mukaan, lähde yhdessä tekemään, vastaus oli että "se riittää kun sinä viet viestiä eteenpäin". Tuntui hyvältä kun löytyi luonteva vastaus kysymykseen: miksi olen mukana politiikassa? Eikö halu vaikuttamiseen ole vallanhalua, paheellista omaneduntavoittelua?
Päätös lähteä mukaan osaksi järjestelmää, jota niin pitkään olen halveksinut, oli vaikea. En tehnyt sitä toteuttaakseni omia pyrkimyksiäni, vaan ajaakseni yhteisiä asioita. Tein sen tuodakseni esille niitä asioita, jotka muissa keskusteluyhteyksissä jäävät huomiotta. Lähdin mukaan edistääkseni pyrkimyksiä, jotka ovat yhteisiä minulle ja sadoille jopa tuhansille helsinkiläisille. Kun sain tukea tuttaviltani, tunsin että teen hyvää työtä heidän puolestaan. Saan olla heidän puhemiehenään haastavissa tilanteissa. He luottavat minuun ja minä teen työtä politiikan palstoilla heidän puolestaan.
Olen usein korostanut, että politiikassa ei ole vaihtoehtoja. Ei kukaan pelaa tai leiki eri leikeissä kuin muut, ei kenelläkään ole asioiden hoitoon eri sääntöjä kuin muilla. Politiikassa on valintoja. Meillä on tietty näkemys yhteiskunnasta, jossa haluamme elää, tehdä työtä ja harrastaa. Olemme kykeneviä keskusteluihin muiden tahojen kanssa, olemme halukkaita yhteistyöhön Suomen rakentamiseksi entistäkin paremmaksi.
Jokainen voi vaikuttaa. Vaikuttaminen alkaa siitä, että ottaa kantaa. Asioiden hoidossa on tärkeää, että tietää mitkä asiat vaativat toimenpiteitä. Me emme tee politikkaa itsellemme vaan Suomelle ja suomalaisille - sinulle, minulle, meille.Jukka
jukka.mattila@welho.com
