Näkymätön käsi (Smith)

Menneen viikon suurin talouselämän uutinen oli Stora-Enson tehtaiden lakkauttamiset. Stora-Enson tapauksessa vaikutukset heijastuvat laajalti yksilöihin ja niihin paikkakuntiin, joilla tehtaat suljetaan.

Nopeimmat ovat ennättäneet tuomitsemaan Stora-Enson toimenpiteet Suomen valtiolta rahastamiseksi. Tällaiset näkemykset heijastavat oletusta, että markkinatalous pyhittää omaneduntavoittelun, eikä jätä sijaa eettisille pohdinnoille. Äärimmillään tämän näkemyksen kannattajat väittävät, että business on moraalista vapaata aluetta. Markkinatalouden ideana nähdään, että ihmiset tavoittelevat taloudessa omaa etuaan ja kilpailun kautta tästä koituu suurin mahdollinen hyöty kaikille yhteensä, näin kuuluu kritiikin ääni. Vastaavasti yritysjohdon ääripäässä näkemykset saattavat olla, että liike-elämän ei tarvitsekaan tehdä muita päätöksiä kuin taloudellisia. Ehkei meillä Suomessa niin jyrkästi, mutta amerikkalaiseen vapaan kilpailutalouden henkeen se kuuluu. Taustalla vaikutta vahvasti amerikkalaisen yritystoiminnan ja yhteiskunnan välinen erilainen suhde, kuin millainen meillä Pohjoismaissa on.

Näissä päätelmissä tai väittämissä on yksi perustavanlaatuinen virhe. Kun markkinatalouden kriitikotkin kysyvät, miksi tehokkainta mahdollinen yhteiskuntaa ei saavutetakaan, he käyttävät argumentaatiossaan samoja lähtökohtia kuin markkinatalouden puoltajat. Missä on tehokkuus, jos emme sitä näe? Toinen kritiikin käyttämä keino on kauhukuvat siitä, millainen olisi ihanneyhteiskunta kapitalismin ansiosta, jos markkinatalous saisi vapaat kädet toteutua. Yrittäjävastaiset markkinatalouden kriitikot myöskin joskus esittelevät utopistisia toiveitaan, joissa ”jollain” tavalla ratkaistaan tuotannon, jakelun ostamisen ja kuluttamisen toiminnot. Tämä optimoidaan vielä siten, että koko tuotannon, kulutuksen ja kaupankäynnin ketju tuottaa ”kaikille” suurimman mahdollisen määrän onnellisuutta.

Molemmilla on sama perusta: kaikkien yksilöiden tavoitteet ja preferenssit tunnetaan täydellisesti. Väärin. Virhe. Toinen oletus: kaikkien yksilöiden tavoitteet ja päämäärät sekä preferenssit on summattavissa kansantaloudelliseksi aggregaatiksi. Väärin jälleen.

Preferenssit eriävät, tavoitteet ovat erisuuntaisia. Halut ja mieliteot erottavat yksilöt toisistaan. Toinen arvostaa rahan kautta mitattavaa operationalisoitunutta tehokkuutta, toinen ehkä onnellisuutta.

Miksi yritys tekee voittoa ja kasvaa? Siksi koska yrityksen tehtävä on tehdä voittoa. Sen takana on pitkä historiallinen kehitys, jossa kapitalismin henki ja ajatus rationaalisuudesta (juuri niin, se myytti) kytkeytyy institutionaalinen malliin, että kasvu ja menestys ovat tavoiteltava ja haluttu asia. Yrityksen institutionaalinen tehtävä on tuottaa, kilpailla, tehdä voittoa ja menestyä. Menestystä ohjataan haluilla, toiveilla ja tavoitteilla: omistajien toiveilla, johtajien toiveilla, työntekijöiden tavoitteilla. Menestyksen tekemiseen on vapautettu koko henkilöstön inhimilliset voimavarat ja niitä ohjataan bonuksin ja kannustejärjestelmin. Koko yhteiskuntaa ohjaa ajattelu tehokkuudesta ja tuotannosta, jonka avainsanoja ovat kehittyminen, parantuminen ja kilpailu. Olympialaisin termein – citius, altius, fortius ja pienemmin kustannuksin.

Organisaatio historiallisena yksikkönä menestyy, kun se tekee asioita paremmin kuin muut, suhteessa kilpailijoihin tai toimintaympäristöön. Tekemistä tai sen paremmuutta voi olla vaikea pukea yhteen muuttujaan, sillä menestyksen tekevät useat yksilöt usealla taholla ja usealla areenalla samanaikaisesti.

Menestys johtuu vähintään yhtä paljon yrityksestä itsestään kuin myös ympäristöstä jossa se toimii. Kun ryhdytään laatimaan menestyksen reseptiä, alkavat ongelmat. Mitä asioita on tehty? Nykypäivän standardivastaus on, että strategia tekee menestyksen. Mitä asioita kilpailijat ovat tehneet? Ketkä ovat kilpailijoitamme – eilen, tänään, huomenna? Mitä toimintaympäristössä on, johon niistä voimme vaikuttaa ja miten? Miten ympäristön voimakentät vaikuttavat meihin?

Lyhyellä aikavälillä yrityksen toiminta ja taloudellinen menestys on päätöksiä, keskipitkällä aikavälillä valintoja ja painopisteitä eli luovia ratkaisuja. Pitkällä aikavälillä se on evoluutiota. Ajan myötä evoluutionkin malli muuttuu, aikajänne muuttuu, ympäristö muuttuu, toimijat vaihtuvat. Mitä jää jäljelle? Hyvä ja oikeutettu kysymys, jota on syytä pohtia.

Miten edellä esitetty pohdinta liittyy Stora Ensoon?

Stora- Enso lakkautti tehtaitaan Suomessa, koska sen päätöksentekoa ohjaavat muut intressit kuin suomalaisen yhteiskunnan intressit. Sen on oltava tehokas ja tuottoisa. Se määrittelee tehokkuuden ja tuottavuuden eri tavalla kuin Kemijärven kaupunki.

Pointtini on se, että ihmiselämän, politiikan ja talouselämän tavoitteet voidaan määritellä muutenkin kuin pelkällä tehokkuudella. Onnellisuus ja hyvä elämä ovat myöskin kohtuullisen tavoiteltavia asioita. Vaikka useimmiten on niin, että palkkatyö ja ihmisten työllistäminen luo edellytyksiä hyvinvoinnille, tehokkuuden ei tarvitse olla ainoa mittari. Näissä pohdinnoissani minua hävettää se, että Keskustapuolueen pääministeri on pölläytellyt 70-luvun pölyjä suhteessaan markkinatalouteen. Vanhanen totesi helmikuussa 2004 muun muassa, että oikeiston ongelmana on synkän mustat "kapitalismin kahleet". Vanhasen runoilussa ehkä mopo oli karannut ns. käsistä, sillä hänen mukaansa ”keskeltä sen sijaan avautuu valoisaan tulevaisuuteen vaaleanvihreällä värillä kolmas tie”.

Markkinatalous koostuu miljoonista ja miljoonista päätöksistä, joita tekevät miljoonat ja miljoonat yksilöt. Ei ole olemassa mitään suurta ja mystistä smithiläistä ”näkymätöntä kättä”, jota voisi syyllistää. Mutta tästä keskustelu avautuu hienosti aiheeseen yhteiskunnan ja talouselämän välisestä suhteesta. Siitä myöhemmin ehkä enemmän.

Jukka

Ja mitähän seuraavaksi

Tyhjä paperi
     kuppi kahvia
      osuvia ajatuksia
särkynyt sydän.

- - - -

Siinä kai ne tärkeimmät.

Ensimmäisiä lupauksiani blogin aloittamisessa mulla oli, että pitää olla jotain sanottavaa jos meinaa kirjoittaa. Turhanpäiväisiä "nyt on tullut syksy ja kantarellit putkahtelevat maasta"
-tyyppisiä älyllisiä helmiä en koskaan ajatellut tänne roiskia. Sehän olisi tarkoittanut että olisin asettunut samaan pakkojulkaisun muottiin kuin kaikki muutkin blogittajat. Päätin tehdä syvällistä, pohdiskelevaa, asioihin pureutuvaa ja kantaaottavaa kirjoitustyötä. Sitten realismi hiipi pikku hiljaa mukaan tuumailuihin. Syvällisten, pohdiskelevien jne. ajatusten kehittäminen ei ole liukuhihnatyötä. Hyvät ajatukset eivät sorvaudu omassa päässä, ainakin itse haluan uskoa että parhaimmat aatokset kehkeytyvät keskusteluissa ja mielipiteiden vaihdossa. Toisaalta jos asian kääntää toisin, syksyisestä sammaleesta esiin pulpahtelevat kantarellit eivät välttämättä tarkoita huonoja ajatuksia. On monta tapaa ajatella ja monta tapaa kirjoittaa.

- - -

Puolikas paperi
tyhjä kahvikuppi
     kehitteillä olevia ajatuksia...
      sydän paikallaan.

Mikä olisi siis tämän päivän kirkkain ajatus? Olkoon se seuraava: olen saanut ilolla kokea "kaveria ei jätetä" -tunteen. Vanha talvisodasta peräisin oleva suomalainen tapa tehdä yhteistyötä osoitti jälleen voimansa. Tässä vaiheessa haluan sanoa kiitokset pitkästä ja tiiviistä yhteistyöstä useille henkilöille, joiden kanssa olen saanut tehdä politiikkaa. Arkielämässä, politiikassa, työmaailmassa yksi tärkeimmistä, ellei tärkein asia on luottamus. Se on porukassamme kestänyt ja siitä olen erityisen iloinen viiden vuoden kokemusten jälkeen. Valitettavasti matkan varrella kaikki eivät osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi.

Nyt on tehty uusia henkilövalintoja ja homma jatkuu vähän eri miehityksellä. Kaikki valinnat olivat hyviä, jokainen mies ja nainen on testattu ja hyväksi havaittu. Oppia tuli myös kantapään kautta: ennen kuin mies (tai nainen) ylennetään, hänet testataan rintamalla.

Luottamusta rakennetaan lupausten lunastamisella.

Kiitos Arto, Jari, JP, Olli, Ari (Iso K!), Antti, Erja ja Markku!

- - -

Paperin marginaaliin
on taltioitunut muutama hajanainen merkintä,
     pannussa
   uutta kahvia.
Huomaan -
     En ajattele kirjoittamalla
vaan sydän on mukana,
hymy huulilla!


Jukka