”Kansalaisten maanpuolustustahto on vapaaehtoisen maanpuolustuksen perusta.”

Maanpuolustuksen perusta on vapaan kansalaisen vapaa tahto puolustaa isänmaataan. On paitsi kansalaisen velvollisuus, myös kunniatehtävä asettua yhteisönsä käytettäväksi vaaroja ja menetyksiä kaihtamatta. Suomalainen maanpuolustushenki on pitkälti rakentunut isänmaallisuuteen ja sen kautta kanavoituneeseen kansalaistoimintaan, jota laajimmillaan edustavat reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöt. Viime aikojen kehitys on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa pala palalta perinteistä vapaaehtoista maanpuolustusta on kuohittu. Yksi vaarallisimmista kehityspoluista on ollut vapaaehtoisen maanpuolustuksen käsitteen ”virkamiesmäistäminen” tai ”viranomaistaminen. Kun Suomeen säädettiin laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta (556/2007), Eduskunnan annettiin hyväksyä lakimuotoilu, joka osaltaan vei kehitystä väärään suuntaan. Lopullinen lakiteksti jätti määritelmät löysiksi ja muotoilukin tehtiin niin, että vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta kaapattiin viranomaispohjaiseksi. Lailla annettiin perusteet vesittää suomalainen reserviläis- ja maanpuolustustoiminta. Yksi kärjekäs esimerkki on viime vuoden Santahaminan ampumaratapäätös. Uudenmaan ympäristökeskus (ELY) kielsi reserviläistoimijoilta ampumisen Santahaminan ampuradoilla. Päätöksessä viranomainen rakensi tulkinnan, että ”[v]apaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettu laki (556/2007) taas määrittää reserviläis- ja vapaaehtoistoimijoiden aseman…”. Tulkinta ei pidä paikkaansa. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ei määrittele vapaaehtoisen kansalaistoiminnan asemaa, tehtäviä tai alistussuhteita, eikä laki ota kantaa siihen mitä vapaaehtoinen maanpuolustus on tai ei ole. Laki säädettiin aikanaan selkeyttämään kehittymässä olevaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä tapahtuvaa sotilaallista koulutusta ja sen pääasiallisena tarkoituksena oli ”säännellä vapaaehtoisille annettavaa sotilaallista koulutusta puolustusvoimissa ja puolustusvoimien ohjauksessa.” Perinteisesti vapaaehtoinen maanpuolustus voidaan määritellä toiminnaksi, jota järjestöt sekä yksityiset kansalaiset vapaaehtoisesti tekevät maanpuolustuksen hyväksi. Se on laadultaan aatteellista vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Aatteellinen tarkoittaa, että toiminnan tarkoitus ei tähtää voiton tai taloudellisen edun hankkimiseen siihen osallisille eikä toiminta ole pääasiassa taloudellista. Toiminnan painopiste on aatteellisessa työssä, perustuen yhteiseen päämäärään, kiinnostuksen kohteeseen tai haluun toimia jonkun asian puolesta. Vapaaehtoisuus tarkoittaa, että henkilö osallistuu toimintaan omasta tahdostaan eikä saa työstään palkkaa. Kansalaistoiminta tarkoittaa julkista poliittisten oikeuksien käyttöä ja osallistumista yhteiskunnassa. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen perintö on sotia edeltäneen ajan maanpuolustustyössä. Näitä edustivat muun muassa suojeluskunnat ja Lotta Svärd. Sotien jälkeisessä tilanteessa Reserviupseeriliitto jäi keskeiseksi maanpuolustusjärjestöksi, kunnes 1955 perustettiin Reservin Aliupseerien liitto ja vuonna 1963 Maanpuolustuskiltojen liitto. Kun samaan aikaan ulko- ja sisäpoliittinen painostus maanpuolustusta kohtaan lieveni, työtä maanpuolustuksen hyväksi ei tarvinnut peitellä, ja siitä tuli legitiimimpää harrastuksena ja kansalaistoimintana. Samalla toimintaa ryhdyttiin nimittämään vapaaehtoiseksi maanpuolustukseksi. Vapaaehtoinen-termi on oikeastaan hieman harhaanjohtava, sillä Suomen perustuslain 127 §:n mukaan ”Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.” Vuonna 1947 solmittu Pariisin rauhansopimus kielsi sotilaallisen koulutuksen antamisen puolustusvoimiin tai rajavartiolaitokseen kuulumattomille. Rauhansopimuksen rajoitukset purettiin päätöksellä vuonna 1990, minkä jälkeen maanpuolustusjärjestöissä aloitettiin sotilaallisia valmiuksia kehittävää maanpuolustuskoulutusta. Vuonna 1993 perustettiin Maanpuolustuskoulutus ry (MPK), järjestämään ja koordinoimaan käytännön koulutusta. Puolustusvoimien tehtäväksi säädettiin vuonna 1994 tapahtuneella lainmuutoksella vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tukeminen. Lisääntyvä sotilaallinen koulutus, jota toteutettiin puolustusvoimien ulkopuolella, haluttiin ohjeistaa ja ottaa yhteiskunnallisen valvonnan piiriin lainsäädäntötoimin. Vapaaehtoistoiminnanjohtamiseen ja valvontaan liittyvät kysymykset olivat tässä työssä tärkeimpiä, ja myös toimijoiden vastuuasiat oli järjestettävä. Laista tuli valitettavasti epäselvä ja tulkinnanvarainen. Lain virallisessa versiossa eri toimikuntien ja mietintöjen käyttämät käsitemäärittelyt eivät tulleet lopulliseen lakitekstiin. Tämä osaltaan on aiheuttanut väärintulkintoja ja virheellisiä käsityksiä. Komiteanmietinnössä ollut tekstipätkä, joka hallituksen esityksestä jäi pois, harmillisesti, koska se yksiselitteisesti määrittelee mitä vapaaehtoisella maanpuolustuksella tarkoitetaan: ”Kysymyksessä on viranomaisten lakisääteisesti tukema toiminta, jota järjestöt ja kansalaiset vapaaehtoisesti harjoittavat maanpuolustuksen hyväksi”. Ja vielä vähemmän viranomaislähtöisesti sanottuna: Kyseessä on järjestöjen ja kansalaisten vapaaehtoisesti maanpuolustuksen hyväksi harjoittamasta toiminnasta, jota viranomaiset lakisääteisesti tukevat. Kun lakiteksti lopullisesti hyväksyttiin, lain lopullinen muotoilu jätti reserviupseerikerhoille suorastaan naurettavan marginaalisen tehtävän: ne voivat ”sääntöjensä mukaisella tavalla järjestää turvallisuusasioita koskevia valistustilaisuuksia ja huolehtia liikuntakoulutuksesta sekä antaa muuta tarpeellista varautumis- ja johtamiskoulutusta omalla toimialallaan. Vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt ylläpitävät maanpuolustustahtoa ja -taitoa sekä veteraaniperinteitä.” Reserviupseerit ovat lojaalisti hoitaneet näitäkin asioita isänmaan parhaaksi. Valtava määrä tahtoa, tietoa ja osaamista on jäänyt käyttämättä reservin upseerien kohdalla, puhumattakaan sadoista tuhansista koulutetuista aliupseereista. Summa summarum: Maanpuolustusjärjestöjen ensisijainen ja kiireellinen tehtävä on saada aikaan lakimuutos, jolla vapaaehtoisen maanpuolustuksen kansalaisluonne turvataan.

Veikko Vennamon perilliset

"Suomi on ajautumassa taloudelliseen sekä poliittiseen konkurssiin. Poliittiset vallassaolijat uskottelevat kansalle, että talouden kasvumerkit ovat näkyvissä." Näin kirjoitti Timo Soini 29.1.2011 blogissaan. Eihän siinä mitään, saahan Suomessa kirjoitella. Vaali-iltana katselin, miten Timollakin letkauttelu oli jäänyt pienemmälle, ja otsalle kohosi kirpeä hiki. Sanoista otetaan nyt vastuu, kun Persut astuvat hallitukseen.

"Suomi on ajautumassa taloudelliseen sekä poliittiseen konkurssiin." Jokin tuossa haiskahti mielestäni pahasti. Asuin itse lausuman aikana Saksassa, ja sieltä käsin katseltuna oma kuvani tilanteesta oli täysin päinvastainen. Kyllä Timo tietää, miten Eurooppa lepää. Ymmärrän kyllä poliittisen paatoksen, ja iskevän retoriikan, mutta miksi ihmeessä sitten pitää kusettaa kansaa, rankasti? Taisi Veikko Vennamo sanoa, että hän vierastaa vain valhetta ja harhaluuloja. Oheen vähän tilastoa:

European Commission - European Economic Forecast autumn 2010
Forecasts for Finland				2009	2010	2011	2012
GDP growth (%, yoy)				-8,0	2,9	2,9	2,3
Inflation (%, yoy)				1,6	1,6	2,1	1,8
Unemployment (%)				8,2	8,3	7,8	7,2
Public budget balance (% of GDP)				-2,5	-3,1	-1,6	-1,2
Current account balance (% of GDP)				1,3	1,3	1,6	1,4

Suomen pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen totesi helmikuussa, että Suomen talouden kasvu lähtee yleensä viennistä ja siirtyy kulutukseen ja lopulta investointeihin. Vienti on lähtenyt ennakoitua parempaan vetoon. Myös kulutuskysyntä on pysynyt hyvänä ja kuluttajien luottamusindeksi antaa osviittaa kysynnän jatkuvan vahvana. Kasvun haasteena ovat tuotannolliset investoinnit. Monilla toimialoilla on käyttämätöntä kapasiteettia ja useilla yrityksillä mahdollisuus hyödyntää Suomen ulkopuolella olevia tuotantoyksiköitään. Kasvu vauhdittuu, kun yritykset saadaan mukaan investointeihin - ilman niitä kehitys jää polkemaan paikalleen. Jälleen hyvä opetus, missä raha syntyy. Raha, ja sitä myöten veromarkat syntyvät yrittäjyydellä ja työtä tekemällä.

"Suomi on ajautumassa taloudelliseen sekä poliittiseen konkurssiin."

Poliittinen konkurssi meillä on koettu, siitä todisteena on Perussuomalaisten 39 kansanedustajaa. Taloudellinen konkurssi ja sillä pelottelu on huuhaata, juuri sitä samaa valehtelua, jota Veikko Vennamo -vainaa aikanaan vierasti. Palataan kahden vuoden kuluttua asiaan, lupaan muistuttaa Timo Soinia tuosta konkurssista. Samalla aion kysyä, milloin EU katuu, jotta osaan varautua.