Eurooppa tuli vastaan, sattumalta erään tutkimustyön yhteydessä. Olen aina vastustanut Suomen EU-jäsenyyttä. Mielestäni itsenäinen päätöksenteko, oma ulkopolitiikka ja vahva, uskottava puolustus turvaa Suomen edut muuttuvassa maailmassa. Olen edelleenkin sitä mieltä.
No entä sitten mikä on muuttunut?
Euroopan yhdentymiskehityksen takana on halu tuottaa taloudellista hyvinvointia. Se toteutetaan laajimmalla mahdollisella kaupan ja yrittäjyyden vapaudella. Sinänsä asia on mielestäni ihan OK. Euroopan integraation ajatuksena on ollut vapaa kilpailu. Suomen jäsenyyttä EY:ssä (tuolloin puhuttiin EY:stä, joka on eri asia kuin EU) tai ETA:ssa (Euroopan talousalue) vastustettiin erilaisilla perusteilla. Milloin itsenäisyys menee, milloin suojattu kilpailullinen asema, milloin idänsuhteet kärsivät.
Jokaisella argumentilla on aina jokin tarkoitus. Miksi näin sanotaan, ei välttämättä käy heti ilmi. Tämä vastustus jatkuu osin vielä tänä päivänäkin. osittain se jatkuu valheellisin keinoin. Esimerkiksi Perussuomalaiset esittävät mielellään "paljonko EU maksaa". Tätä kysymystä ryyditetään esittämällä Suomen maksamien jäsenmaksujen ja Suomen saamien tukien erotus. Mutta - jotta kuva olisi selkeä, pitäisi perussuomalaistenkin esittää, paljonko maksuilla saadaan hyötyä. Vasta sitten pohtiminen eduista ja haitoista on järkevää.
Itse otin asiallisemman kannan, tutustuttuani EU:n vaikutuksiin. EU:n myötä ruuan hinta on laskenut 20%. Kuka muistaa vuoden 1991 korkotason? Helibor oli 14,1% eli nykyiseen 3,8% euriboriin verrattuna moni suomalainen tuntee kukkarossaan EU:n vaikutukset asuntolainassaan tai autolainassaan. Ja niin edelleen. Näistä asioista muodostuu vaa'an toinen puoli: hyödyt joita me olemme saaneet ja saamme edelleen ollessamme jäseniä. Hyödyt Suomen yrityselämälle ovat vielä moninkertaiset.
Edut vastaan hyödyt - näin se vain on, oli pakko todeta itse. Aktiivisena EU:n vastustajana. Oikeaa politiikkaan ja hyvää hallintoa edustaa paremminkin näkemys, että kun kerran olemme jäseniä, niin otetaan kaikki hyödyt kotiinpäin ja osallistutaan yhteisten asioiden kehittämiseen. Suomi ensin ja äänemme kuuluviin. Kritisoidaan niitä asioita, jotka ovat huonosti.
Määrittelisin itseni EU-kriittiseksi. Yhdentymiskehitys ja sen jatkumo, muun muassa poliittinen unioni ja liittovaltio, ei ole ainoastaan hyvä asia vaan sisältää riskejä. Riskit on aina hallittava, sillä politiikka ja yhteisten asioiden hoitaminen ei ole mitään vedonlyöntiä.
Nyt kun olen herännyt tähän "kriittis-lähtöisyyteen", olen alkanut tarkastella EU:ta vastustavia argumentteja eri vinkkelistä. "Itsenäisyys on menetetty!" Onko? Mihin se on mennyt? Miten se voidaan todentaa? "Oma raha on itsenäisen valtion tunnus!" Rahaa on Nalle Wahlroosilla, ei minulla. Minua ei haittaa rahan nimi. Markan hautaamisen myötä olemme päässeet hölmöistä poliitikoista, devalvaatiokierteestä, markan kelluttamisesta ja markkinoiden poliittisesta ohjauksesta. Jos sen hinta supistuu valuutan nimen muutokseen, niin oli ilo olla osallisena! Ja sellaista.
Mutta sitähän se tuntuu olevan EU-vastustus. Pientä taustakohinaa. Eniten naurattaa, kun puhemyllyssä vaihde osuu isolle ja turbo pukkaa päälle: EU hajoaa omaan mahdottomuuteensa". M-A-H-D-O-T-T-O-M-U-U-S. Mikä on mahdottomuus? Miten se ilmenee? Miksi Euroopan kansoista ja poliitikoista 68% on eri mieltä? Miksi vain sinä, joka väitteen esitit, tiedät tämän ja muut eivät? Oletko ihan varma? Miten EU hajoaa?
Ei se hajoa se EU. Paitsi tietysti ajallaan. Entinen opettajani lukiosta sanoi kerran, että odottamalla Neuvostoliittokin hajoaa. Hajosihan se, mutta siihen meni 70 vuotta. Neuvostoliittoa piti pystyssä väkivalta, Euroopan unionia vapaaehtoisuus ja taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelu. Eihän se siis ole poissuljettua, että se hajoaa. Mutta en näkisi sitä ihan nurkan takana.
Ja niin edelleen. Helppoheikkejä voi kuunnella, mutta myös omaa järkeä saa käyttää. On eri asia kritisoida EU:n ongelmia, muun muassa raskasta byrokratiaa, kuin heittäytyä epäasiallisiin ja älyllisesti epärehellisiin perusteluihin. Epärehellisyydellä tarkoitan tässä itsensä pettämistä. Se on sama kuin fuskaisi pasianssissa.
Jukka
