Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012

Suomen hallitus antoi torstaina 20. joulukuuta eduskunnalle selonteon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 2012. Puolustuspoliittinen selonteko ei vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehityksen suhteen lupaa mitään hyvää. Maanpuolustusjärjestöt, Reserviupseeriliitto ja Reserviläisliitto ja koko järjestäytynyt reserviläiskunta ja sen organisoitu toiminta on unohdettu. Vapaaehtoista maanpuolustusta sivutaan lyhyesti, mutta sen taustalla on jo aiemmin virheellisenä lakiin kirjattu määritelmä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Selonteko jatkaa perusajatuksella, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö on viranomaistoimintaa ja Maanpuolustuskoulutus ry:n toimintoja. Oletus on väärä.  Suomalaisen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kulmakiviä ovat liki 28 000 järjestäytyneen reserviupseerin ja  noin 36 000 järjestäytyneen reservin aliupseerin maanpuolustusvalmiutta ylläpitävä toiminta.

Ohessa muutama poiminta lausunnosta kommentteineen.

”Paikallisjoukkojen kautta kytketään myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintoja tiiviimmin osaksi puolustusvoimia ja kokonaisturvallisuutta. Paikallisjoukkojen kokoonpanot ja materiaali suunnitellaan tehtävän ja toiminta-alueen mukaan tarkoituksenmukaisesti. Paikallisjoukkojen yhteyteen kanavoidaan soveltuvin osin vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja.” (s. 101)

Suomalaisiin oloihin soveltuvan, joukkomuodostelmissa tapahtuvan reservin kouluttamiseen ei ole saatu toimivaa ratkaisua. Kymmenisen vuotta sitten maakuntajoukko-kokeilu alun perin oli tarkoitettu ratkomaan sitoutumiseen, motivaatioon ja suoritettaviin tehtäviin liittyviä ongelmia, mutta käytännössä homma ei ole koskaan lähtenyt liikkeelle eikä ole tarjonnut aktiivireserviläiselle kehittymisen mahdollisuuksia. Tämänkään selonteon puitteissa ei muutosta ole odotettavissa.

”Vapaaehtoinen maanpuolustustyö tukee suorituskykyisen reservin ylläpitämistä ja valmiutta tukea muita viranomaista. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä kehitetään palvelemaan nykyistä paremmin puolustusvoimien tarpeita. Maanpuolustusjärjestöjen ja reservin osaamista hyödynnetään paikallisjoukkojen

suunnittelussa.” (s. 106)

Kuinka väärässä valtioneuvosto voi ollakaan! Vapaaehtoinen maanpuolustus ei palvele puolustusvoimien tarpeita, vaan Suomen maanpuolustuksen tarpeita. Maanpuolustuksen kentällä on jo pitkään ollut suuntaus, jossa maanpuolustusjärjestöjen autonomia alistetaan virkamiesjohtoiselle byrokratialle. Seurauksena on ollut motivaation lasku; suuri määrä osaamista on valunut hukkaan puuttuvien toimintaedellytysten takia. Avain koko vapaaehtoisen maanpuolustuksen on sen perusajatuksen hyväksymisessä, että maanpuolustusjärjestöt tunnustetaan aktiivisiksi ja vakiintuneiksi toimijoiksi.

”Maanpuolustustahto säilyy keskeisenä puolustuksen perustana. Maanpuolustustahdolla on keskeinen merkitys myös yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpidossa ja kehittämisessä. Maanpuolustustahto turvataan muun muassa laadukkaalla varusmies- ja reservin koulutuksella sekä kehittämällä asevelvollisuuden toimintaedellytyksiä, luomalla paikallisjoukot ja tukemalla vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta.” s.107

Selonteossa unohdetaan, että suomalaisen maanpuolustushengen lukkona ovat erityisesti järjestäytyneet reserviupseerit sekä aliupseerit, siis RUL:N ja RES:in jäsenet. Tästä löytyy useita tutkimuksia, jotka asian ovat vahvistaneet. Maanpuolustusjärjestöjen merkitys maanpuolustustahdon luojina ja ylläpitäjinä olisi pitänyt olla selonteossa lähtökohta koko vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastelulle.

Kaiken kaikkiaan keskustelu vapaaehtoisen maanpuolutuksen kehittämisestä ei ainakaan tästä selonteosta saa vauhtia. Päinvastoin, vapaaehtoisen maanpuolustuksen käsitte on sulautettu osaksi julksihallinnon virkamiesjohtoista toimintaa. Kehitys on ollut huono jo vuosia. "Kun reserviupseeri muuttuu virkamieheksi, muuttaa samalla moni upseeriutta rakentava asia. Reserviupseerista tulee käskyläinen sen sijaan että on vapaa toimija", kuten rakkaan naapurimaamme Viron puolustusvoimien komentaja eräässä puheessaan viime vuonna lausui. Toiminnan perusehtona pitäisi olla seuraava määritelmä: Vapaaehtoinen maanpuolustus on järjestöjen ja kansalaisten vapaaehtoisesti maanpuolustuksen hyväksi harjoittamaa toimintaa, jota viranomaiset lakisääteisesti tukevat.

Kuvassa Helsingin reserviupseeripiirin ja Helsingin seudun reserviläispiirin veteraanijäseniä jouluglögeillä 19. joulukuuta 2012.

Lausunto vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämisestä

Puolustusvoimat pyysi Reserviupseeriliitolta lausuntoa vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämisestä. Kyseessä lienee15 viime vuoden aikana kahdeskymmenes toimikunta- tai selvitystyö koskien vapaaehtoisen maanpuolustuksen tulevaisuutta ja toimintamuotoja. Suurin pirtein kaikki ne lupaukset ja odotukset, joihin edellisissä työryhmämuistioiossa päädyttiin, ovat osoittautuneet pettymyksiksi. Kirjoitin muutaman rivin omia näkemyksiäni Reserviupseeriliitolle. Dokumentti on ohessa PDF-muodossa.

Lausunto vap.eht. mp-koulutuksen kehittämisestä


Nykyisellään reserviläistoiminta ja MPK:n koulutus ei suinkaan ole sitä mitä suomalainen maanpuolustus tarvitsee tai vapaaehtoisten kenttä haluaa, joten koko järjestelmä pitäisi uudelleenarvioida. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta aikanaan oli täysi susi, ja se pitäisi uudeelleenmuotoilla paremmin reserviläisten osaamista hyödyntäväksi.