Suomen hallitus antoi
torstaina 20. joulukuuta eduskunnalle selonteon Suomen turvallisuus- ja
puolustuspolitiikasta 2012. Puolustuspoliittinen
selonteko ei vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehityksen suhteen lupaa mitään
hyvää. Maanpuolustusjärjestöt, Reserviupseeriliitto ja Reserviläisliitto ja
koko järjestäytynyt reserviläiskunta ja sen organisoitu toiminta on unohdettu.
Vapaaehtoista maanpuolustusta sivutaan lyhyesti, mutta sen taustalla on jo
aiemmin virheellisenä lakiin kirjattu määritelmä vapaaehtoisesta
maanpuolustuksesta. Selonteko jatkaa perusajatuksella, että vapaaehtoinen
maanpuolustustyö on viranomaistoimintaa ja Maanpuolustuskoulutus ry:n
toimintoja. Oletus on väärä. Suomalaisen
vapaaehtoisen maanpuolustuksen kulmakiviä ovat liki 28 000 järjestäytyneen
reserviupseerin ja noin 36 000 järjestäytyneen
reservin aliupseerin maanpuolustusvalmiutta ylläpitävä toiminta.
Ohessa muutama poiminta lausunnosta
kommentteineen.
”Paikallisjoukkojen kautta kytketään myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintoja tiiviimmin osaksi puolustusvoimia ja kokonaisturvallisuutta. Paikallisjoukkojen kokoonpanot ja materiaali suunnitellaan tehtävän ja toiminta-alueen mukaan tarkoituksenmukaisesti. Paikallisjoukkojen yhteyteen kanavoidaan soveltuvin osin vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja.” (s. 101)
Suomalaisiin oloihin
soveltuvan, joukkomuodostelmissa tapahtuvan reservin kouluttamiseen ei ole
saatu toimivaa ratkaisua. Kymmenisen vuotta sitten maakuntajoukko-kokeilu alun
perin oli tarkoitettu ratkomaan sitoutumiseen, motivaatioon ja suoritettaviin
tehtäviin liittyviä ongelmia, mutta käytännössä homma ei ole koskaan lähtenyt
liikkeelle eikä ole tarjonnut aktiivireserviläiselle kehittymisen
mahdollisuuksia. Tämänkään selonteon puitteissa ei muutosta ole odotettavissa.
”Vapaaehtoinen maanpuolustustyö tukee suorituskykyisen reservin ylläpitämistä ja valmiutta tukea muita viranomaista. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä kehitetään palvelemaan nykyistä paremmin puolustusvoimien tarpeita. Maanpuolustusjärjestöjen ja reservin osaamista hyödynnetään paikallisjoukkojensuunnittelussa.” (s. 106)
Kuinka väärässä valtioneuvosto voi
ollakaan! Vapaaehtoinen maanpuolustus ei palvele puolustusvoimien tarpeita,
vaan Suomen maanpuolustuksen tarpeita. Maanpuolustuksen kentällä on jo pitkään
ollut suuntaus, jossa maanpuolustusjärjestöjen autonomia alistetaan
virkamiesjohtoiselle byrokratialle. Seurauksena on ollut motivaation lasku; suuri
määrä osaamista on valunut hukkaan puuttuvien toimintaedellytysten takia. Avain
koko vapaaehtoisen maanpuolustuksen on sen perusajatuksen hyväksymisessä, että maanpuolustusjärjestöt
tunnustetaan aktiivisiksi ja vakiintuneiksi toimijoiksi.
”Maanpuolustustahto säilyy keskeisenä puolustuksen perustana. Maanpuolustustahdolla on keskeinen merkitys myös yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpidossa ja kehittämisessä. Maanpuolustustahto turvataan muun muassa laadukkaalla varusmies- ja reservin koulutuksella sekä kehittämällä asevelvollisuuden toimintaedellytyksiä, luomalla paikallisjoukot ja tukemalla vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta.” s.107
Selonteossa unohdetaan, että
suomalaisen maanpuolustushengen lukkona ovat erityisesti järjestäytyneet
reserviupseerit sekä aliupseerit, siis RUL:N ja RES:in jäsenet. Tästä löytyy
useita tutkimuksia, jotka asian ovat vahvistaneet. Maanpuolustusjärjestöjen
merkitys maanpuolustustahdon luojina ja ylläpitäjinä olisi pitänyt olla selonteossa
lähtökohta koko vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastelulle.
Kaiken kaikkiaan keskustelu vapaaehtoisen maanpuolutuksen kehittämisestä ei ainakaan tästä selonteosta saa vauhtia. Päinvastoin, vapaaehtoisen maanpuolustuksen käsitte on sulautettu osaksi julksihallinnon virkamiesjohtoista toimintaa. Kehitys on ollut huono jo vuosia. "Kun reserviupseeri muuttuu virkamieheksi, muuttaa samalla moni upseeriutta rakentava asia. Reserviupseerista tulee käskyläinen sen sijaan että on vapaa toimija", kuten rakkaan naapurimaamme Viron puolustusvoimien komentaja eräässä puheessaan viime vuonna lausui. Toiminnan perusehtona pitäisi olla seuraava määritelmä: Vapaaehtoinen maanpuolustus on järjestöjen ja kansalaisten vapaaehtoisesti maanpuolustuksen hyväksi harjoittamaa toimintaa, jota viranomaiset lakisääteisesti tukevat.
Kaiken kaikkiaan keskustelu vapaaehtoisen maanpuolutuksen kehittämisestä ei ainakaan tästä selonteosta saa vauhtia. Päinvastoin, vapaaehtoisen maanpuolustuksen käsitte on sulautettu osaksi julksihallinnon virkamiesjohtoista toimintaa. Kehitys on ollut huono jo vuosia. "Kun reserviupseeri muuttuu virkamieheksi, muuttaa samalla moni upseeriutta rakentava asia. Reserviupseerista tulee käskyläinen sen sijaan että on vapaa toimija", kuten rakkaan naapurimaamme Viron puolustusvoimien komentaja eräässä puheessaan viime vuonna lausui. Toiminnan perusehtona pitäisi olla seuraava määritelmä: Vapaaehtoinen maanpuolustus on järjestöjen ja kansalaisten vapaaehtoisesti maanpuolustuksen hyväksi harjoittamaa toimintaa, jota viranomaiset lakisääteisesti tukevat.
Kuvassa Helsingin reserviupseeripiirin ja Helsingin seudun reserviläispiirin veteraanijäseniä jouluglögeillä 19. joulukuuta 2012. |