Tyhjä paperi
kuppi kahvia
osuvia ajatuksia
särkynyt sydän.
- - - -
Siinä kai ne tärkeimmät.
Ensimmäisiä lupauksiani blogin aloittamisessa mulla oli, että pitää olla jotain sanottavaa jos meinaa kirjoittaa. Turhanpäiväisiä "nyt on tullut syksy ja kantarellit putkahtelevat maasta"
-tyyppisiä älyllisiä helmiä en koskaan ajatellut tänne roiskia. Sehän olisi tarkoittanut että olisin asettunut samaan pakkojulkaisun muottiin kuin kaikki muutkin blogittajat. Päätin tehdä syvällistä, pohdiskelevaa, asioihin pureutuvaa ja kantaaottavaa kirjoitustyötä. Sitten realismi hiipi pikku hiljaa mukaan tuumailuihin. Syvällisten, pohdiskelevien jne. ajatusten kehittäminen ei ole liukuhihnatyötä. Hyvät ajatukset eivät sorvaudu omassa päässä, ainakin itse haluan uskoa että parhaimmat aatokset kehkeytyvät keskusteluissa ja mielipiteiden vaihdossa. Toisaalta jos asian kääntää toisin, syksyisestä sammaleesta esiin pulpahtelevat kantarellit eivät välttämättä tarkoita huonoja ajatuksia. On monta tapaa ajatella ja monta tapaa kirjoittaa.
- - -
Puolikas paperi
tyhjä kahvikuppi
kehitteillä olevia ajatuksia...
sydän paikallaan.
Mikä olisi siis tämän päivän kirkkain ajatus? Olkoon se seuraava: olen saanut ilolla kokea "kaveria ei jätetä" -tunteen. Vanha talvisodasta peräisin oleva suomalainen tapa tehdä yhteistyötä osoitti jälleen voimansa. Tässä vaiheessa haluan sanoa kiitokset pitkästä ja tiiviistä yhteistyöstä useille henkilöille, joiden kanssa olen saanut tehdä politiikkaa. Arkielämässä, politiikassa, työmaailmassa yksi tärkeimmistä, ellei tärkein asia on luottamus. Se on porukassamme kestänyt ja siitä olen erityisen iloinen viiden vuoden kokemusten jälkeen. Valitettavasti matkan varrella kaikki eivät osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi.
Nyt on tehty uusia henkilövalintoja ja homma jatkuu vähän eri miehityksellä. Kaikki valinnat olivat hyviä, jokainen mies ja nainen on testattu ja hyväksi havaittu. Oppia tuli myös kantapään kautta: ennen kuin mies (tai nainen) ylennetään, hänet testataan rintamalla.
Luottamusta rakennetaan lupausten lunastamisella.
Kiitos Arto, Jari, JP, Olli, Ari (Iso K!), Antti, Erja ja Markku!
- - -
Paperin marginaaliin
on taltioitunut muutama hajanainen merkintä,
pannussa
uutta kahvia.
Huomaan -
En ajattele kirjoittamalla
vaan sydän on mukana,
hymy huulilla!
Jukka
