Sain muutama päivä sitten Eestistä kaksi erillistä viestiä. Päällisin puolin toinen liittyi maan korkean tason sisäpolitiikkaan ja toinen terveydenhuoltoon ja normaaliin elämänkiertoon.
Toomas Ilves vannoi virkavalan Viron presidenttinä. Lauri Pääslane oli kuollut.
Ystävän menettäminen kosketti. Samalla tuntui että jotain yhteisesti koetusta menneisyydestä olisi murentunut pois, noussut tyrskynä muistojen merestä ja kadonnut takaisin suuren veden autiuteen. Yhteiset ajat, yhteiset asiat vuosikymmen takaa eivät enää olleet minun ja Laurin, ne olivat jääneet pelkästään minulle.
Tutustuin Lauriin vuonna 1992 Tallinnan suojeluskunnan tilaisuudessa. Nauroimme, nautimme elämästä, joimme olutta ja haaveilimme vapaasta Virosta. Nostatimme kansallishenkeä ja yhdessä ihailimme sodan käyneitä veteraaneja. Kahdestaan kävimme keskusteluja Laurin siitä, millainen suuri asia olikaan vapaa Viro - Euroopan lukko.
Samaan aikaan Toomas Ilves aloitteli korkean tason poliitikon tehtävissä. Hän oli aluksi Viron suurlähettiläänä USA:ssa. Viro oli herännyt, talous haluttiin elvyttää, markkinatalous piti saada toimimaan. Nuorilla osaavilla ihmisillä oli halu ja tarve menestyä ja näyttää tarmonsa koko maailmalle. Viro kansainvälistyi, siitä Ilves oli pätevä esimerkki.
Lauri näytti kerran innoissaan hänestä Seura-lehteen tehtyä juttua. Jutussa oli juoni – miliisi valvoo Tallinnan nuorisoa. Teksti oli kirjoitettu ajalla, jolloin Suomen lehdistö uskalsi kirjoittaa jo hieman vapaammin suuren itäisen naapurin asioista. Vapaudesta olla vapaa yksilö ei lehtijutussa puhuttu sanaakaan. Miliisi tosiaan valvoi, lehtikirjoituksenkin perusteella haastattelu keskeytettiin. Sen aikainen keesipunkki ”Keeks”, Laurin lempinimi, ei herättänyt järjestelmässä ja sen valvojissa lämpimiä tunteita. Yhdessä nauroimme sekä lehtijutulle sen tekijälle, Laurin sen aikaiselle irokeesille sekä lehtijuttuun päätyneelle kirjoitusvirheelle. Pääslasesta oli tullut Pooslom.
Viron nousi kansallishengen voimin itsenäiseksi valtioksi kansainväliseen yhteisöön. Toomas Ilves oli mukana tuomassa uutta verta poliittisiin systeemeihin. Monenlaiset ex-kommunistit täyttivät uusia virkoja ja hallinto muotoutui pikku hiljaa uusiksi puolueiksi. Ilves nousi ulkoministeriksi. Viro halusi ulos Baltiasta, EU:hun, Natoon, maailmalle.
Tapasimme Laurin kanssa pari kesää sitten entisen Cafe Metropolin luona ja vietimme mukavan jälleennäkemisen muistelemalla suuria muutoksia. Meitä oli 1990-luvun alussa muutama idealisti, jotka uskoimme Viron nousevan Venäjän saappaan alta. Minä ja Lauri olimme itse aktiivisesti mukana tekemässä Viron itsenäistymistä. Meitä liikutti usko kansalliseen historiaan, kulttuuriin ja yhtenäiseen kansakuntaan itsenäisyyden peruskivenä. Lauri oli nähnyt liittovaltion elämää pakkopaidassa, minä olin seurannut tapahtumia rajan takaa henkisesti miehitetyn kansan jäsenenä. Silloin pari vuotta sitten tunsimme hetken aikaa itsemme vapaiksi.
Ilves oli tehokas ja pystyvä, osaava poliitikko. Hänen ulkoministerikautensa olivat menestys Viron suhteiden kehittymiselle. Virolaisia ajoi eteenpäin kasvava kansantalous sekä itsevarmojen, koulutettujen virolaisten halu tavoittaa länsimaat. Maailman politiikan tuulet tuiversivat Virossakin. Vuonna 2004 Ilves valittiin Euroopan parlamenttiin. Valta Virossa oli Arnold Rüütelillä. Talous koheni.
Kun maailma aukeni Virolle, sen tavoitteet kurottautuivat maan rajojen ulkopuolelle. Hyvinvointia synnytettiin vapaalla markkinataloudella, mutta mitä varten markkinatalous oli? Yhteiskuntaako varten? Nyt koulutetut virolaiset osasivat jo paremman vastauksen. Markkinatalous on omaa itseä varten, maailma ostamisen ja myymisen suurta toria. Euroopasta oli tullut liitto, jossa saattoi toteuttaa omia poliittisia tai taloudellisia haluja.
Laurin kanssa käymäni viimeinen keskustelu liittyi naisiin, olueen ja siihen mitä on olla eestiläinen ja suomalainen. Me pohdimme niitä voimia, jotka laittoivat Viron itsenäisyyden liikkeelle. Me kaksi Tallinnan suojeluskuntalaista emme nähneet Euroopassa minkäänlaisia kansallisia voimia, joilla pidettäisiin yllä omaa kansallista kulttuuria, omaa kansallista identiteettiä tai omaa kansallista vapautta. Me näimme sosialistien suuren tavoitteen ja sosiaalidemokraattisen Toomas Hendrik Ilveksen, osaavan poliitikon, koulutetun miehen, kosmopoliittisen uuden Viron edustajan.
Paiskasimme Laurin kanssa kättä ja lupasimme olla yhteydessä.
Niin kuin aina käy, aika kuluu.
Toomas Ilves valittiin presidentiksi.
Tänään on vaikea käsittää, että joidenkin kohdalla aika käy loppuun.
Kiitos Lauri ystävyydestäsi.
Jukka
